12. Väinämöisen kannel hauen leukaluusta

40. runo

Vaka vanha Väinämöinen
laskea karehtelevi
tuon on pitkän niemen päästä,
kylän kurjan kuuluvilta.
Laski laulellen vesiä,
ilon lyöen lainehia. 

Väinämöinen kumppaneinen seilaa vesillä matkalla Pohjolaan sampoa hakemaan. Vene juuttui kiinni. Ilmarinen ja Lemminkäinen yrittivät työntää venettä eteenpäin, mutta eivät onnistuneet. Väinämöinen käski heidän katsoa, mihin vene on juuttunut. Veneen alla oli valtava hauki. Vene on hauen selässä.

Se on lieto Lemminkäinen
pyörähtihe katsomahan.
Katsovi venosen alle,
sanan virkkoi, noin nimesi:

"Ei ole veno kivellä,
ei kivellä, ei haolla:
vene on hauin hartioilla,
ve'en koiran konkkaluilla!" 

Väinämöinen käski heidän katkaista kalan, että vene pääsee vapaaksi. Lemminkäinen yritti lyödä miekalla haukea, mutta putosi itse veteen. Seppä Ilmarinen löi kalaa, mutta miekka meni murusiksi eikä hauki ollut tietävinäänkään. Väinämöinen löi ja miekka juuttui kiinni hauen niskaan.

Akseli Gallen-Kallelan fresko Kansallismuseon aulan katossa. Kuva Juha Toivanen.

Itse miekkansa veälti,
tempasi terävän rauan.
Työnti miekkansa merehen,
alle laian langetteli
kalahauin hartioihin,
ve'en koiran konkkaluihin. 

Väinämöinen nosti kalaa ja se katkesi. Pyrstö putosi mereen ja pää veneeseen. Väinämöinen alkoi paloitella kalaa. Kala keitettiin ja syötiin. Siitä jäi paljon luita Väinämöinen teki hauen leukaluusta itselleen kanteleen. Sitä yrittivät monet soittaa, mutta kukaan ei osannut.

Vaka vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Näistäpä toki tulisi
kalanluinen kanteloinen,
kun oisi osoajata;
soiton luisen laatijata."

Kun ei toista tullutkana,
 ei ollut osoajata,
soiton luisen laatijata,
vaka vanha Väinämöinen
itse loihe laatijaksi,
tekijäksi teentelihe.
Laati soiton hauinluisen,
suoritti ilon ikuisen.

Kuva Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus 1905. Kuvan lähde Wikipedia. Kuvassa vasemmalla alhaalla näkyy mereen putoamassa Väinämöisen kalanluinen kannel.