14. Sammon ryöstö

42. runo

Vaka vanha Väinämöinen,
toinen seppo Ilmarinen,
kolmas lieto Lemmin poika,
tuo on kaunis Kaukomieli,
läksi selvälle merelle,
lake'ille lainehille
tuonne kylmähän kylähän,
pimeähän Pohjolahan

Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saapuivat Pohjolaan ja uhkasivat viedä sammon. Pohjolan emäntä sanoi, että ei sampo ole saatavilla. Hän on aivan tyytyväinen, että on sammon haltija.

Vaka vanha Väinämöinen,
tuopa tuohon vastoavi:
"Sammosta sanomat miesten,
kirjokannesta urosten:
saimme sampuen jaolle,
kirjokannen katselulle."

Itse Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei pyyssä kahen jakoa,
oravassa miehen kolmen.
Hyvä on sampuen hyrätä,
kirjokannen kahnatella
Pohjolan kivimäessä,
vaaran vaskisen sisässä.

Hyvä olla itseniki
sammon suuren haltijana."


Väinämöinen uhkasi viedä väkisin, jolloin Louhi kutsui Pohjolan miehet aseisiin. Väinämöinen alkoi soittaa ja kaikki Pohjolan asukkaat nukahtivat. Tietäjä iän-ikuinen voiteli heidän silmänsä univoiteella. Kun miehet menivät vuoren sisään luolaan sampoa hakemaan, Ilmarinen rasvasi ovien saranat, että nukkujat eivät heräisi. Sampo oli kuitenkin lujasti kiinni, juuret yhdeksän sylen syvyydessä. Haettiin vahva härkä, jolla kynnettiin juuret irti. Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen kantoivat sammon veneeseen ja miehet lähtivät. Miehet halusivat lauleskella, että pitkä matka sujuisi rattoisammin, mutta Väinämöinen kielsi. Veden päällä ääni kuuluu kauas. Hän laulaa vasta sitten, kun koti näkyy. Lemminkäinen alkoi kuitenkin laulaa.

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Oisinko itse perässä,
lauleleisin voiessani,
kukkuisin kyetessäni;
ehk' ei toiste voiakana,
ei kyllin kyetäkänä.
Kun et lauloa luvanne,
itse laululle rupean." 

Ääni kuuli Pohjolaan ja väki heräsi. He huomasivat, että sampo oli ryöstetty. Louhi, Pohjolan emäntä, pyysi ututyttöä laskemaan sankan sumun merelle ryöstäjien kiusaksi. Lisäksi hän manasi merihirviö Iku-Turson katkaisemaan ryöstäjien matkan ja Ukko ylijumalan nostattamaan myrskyn merelle. Myrskyssä Väinämöisen hauen leukaluusta tehty kantele putosi mereen.

Vaka vanha Väinämöinen
tarkoin toiste tutkaeli,
kolmasti kovin kysyvi:
"Iku-Turso, Äijön poika!
Miksi sie merestä nousit,
 kuksi aallosta ylenit?"

Iku-Turso, Äijön poika,
jo kerralla kolmannella
sanan vastaten sanovi:
"Siksi mie merestä nousin,
siksi aallosta ylenin:
oli mielessä minulla
surmata suku Kalevan,
saa'a sampo Pohjolahan.

Kovin silloin tuulet tuuli,
aallot hakkasi alusta.
Veivät harpun hauinluisen,
kantelon kalaneväisen
väen Vellamon hyväksi,
Ahtolan iki-iloksi.
Ahto aalloilta havainnut,
Ahon lapset lainehilta;
ottivat sorean soiton,
kotihinsa korjasivat. 

43. runo

Louhi lähti sotajoukon kanssa hakemaan sampoa takaisin. Lemminkäinen näki heidän lähestyvän.

Jo tulevi Pohjan pursi,
Satahanka hakkoavi!
Sata on miestä soutimilla,
Tuhat ilman istumassa!

Väinämöinen nostatti kareja ja saaren meren pohjasta estämään Pohjolan väen matkaa. He törmäsivät karille ja alus hajosi. Louhi teki veneen paloista itselleen siivet ja pyrstön ja viikatteista itselleen kynnet, otti sata ja tuhat miestä mukaansa ja lähti lentoon. Louhi laskeutui Väinölän miesten alukseen ja alkoi taistelu sammosta. Sampo putosi mereen ja hajosi palasiksi.

Akseli Gallen-Kallela: Sammon ryöstö. Fresko Kansallismuseon aulan katossa. Kuva Juha Toivanen.